Kuulaana keskiviikkona kerrottua

Melko äkääne.
Melko äkääne.

Keskiviikko. Keskiviikko on jo toivoa täynnä, eikö olekin? (Työ)viikko on jo puolivälissä meillä, jotka työskentelemme arkisin siistissä sisätyössä noin kello 8 ja 17 välillä. Omaan keskiviikkooni kuuluu aina viikkopalaveri töissä ja sen jälkeen on aikaa pohtia mitä on tullut tehtyä ja mitä vielä pitää tällä viikolla saada pöydältä pois, jotta perjantaina voi sitten laittaa pillit pussiin neljältä ja heittää arkihuolensa nurkkaan pariksi päiväksi.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet kyllä yhtä emotionaalista vuoristorataa, vaikka aika pitkälti tämä vuoristoratakyyti onkin ollut sellaista, ettei se ole aiheuttanut ulospäin näkyviä tuntemuksia vaan olen pysytellyt viileänä kuin jääkuningatar konsanaan. Vastapainona omille ongelmilleni olen aloittanut uuden harrastuksen; toisten ihmisten ongelmien kuuntelun. Liityin eräälle internetissä toimivalle sivustolle, jonka funktiona on se, että toiset kertovat huolistaan ja toiset kuuntelevat niitä. Harrastukseni saattaa kuulostaa hieman kieroutuneelta, mutta toisaalta se on äärimmäisen antoisaa. Ikäänkuin tekisi jonkinlaista avustustyötä, jossa rahan sijaan annan aikaani. Toimii minulle, kun sitä rahaa ei hirveästi ole jaettavaksi.

Kanelikahvia ja uusi näppäimistö.
Kanelikahvia ja uusi näppäimistö.

Kuuntelemisharrastukseni lisäksi olen löytänyt myös uuden musiikillisen rakkauden, jonka moni löysi jo vuosi sitten; Lana Del Reyn. Viimeinkin lauluja, joita pystyn itsekin laulamaan tunteella mukana kun äänialamme kohtaavat! Olen aina sanonut, että jos olisin laulaja, olisin sellainen joka laulaa 1940-luvun savuisessa kellariräkälässä maaten flyygelin päällä punaisessa leningissä. Näinpä Lanan biisit solahtavat suoraan sydämeeni, herättäen sisäisen kapakkalaulajani henkiin. Ah, siitä tunnelmaa!

Jostain syystä olen viimeisen parin kuukauden aikana myös innostunut kahvista aivan uudella tavalla. Olen alkanut keitellä erilaisia kahveja pressopannullani ahkeraankin tahtiin, etsien sitä itselleni sopivinta. Vatsani tuppaa reagoimaan herkästi kahviin, mutta onneksi on niitäkin, jotka paremmin sopii. Mainittakoon vielä, että tähän vuodenaikaan sopii mainiosti kanelikahvi kermavaahdolla…

Hilpeähköt tunnelmat.
Hilpeähköt tunnelmat.

Vuodenaika itseasiassa jo itsessäänkin on saanut minut paremmalle tuulelle ja piristymään. Viileät aamut, sumu nousevan auringon seassa, Pyhäjärven pinnalla tanssahtelevat höyrypilvet, keltaisen ja punaisen sävyihin siirtyneet lehdet, lämpimät neuleet, saappaat (!), kaulahuivit… Syy juoda aina vaan enemmän teetä, kahvia ja kaakaota, kaivaa villasukat kaapista ja sytyttää uusi tuoksukynttilä. Kyllä syksy on ihmisen parasta aikaa. Olisipa se vaan pidempi.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s