Otetaanko aikaa?

Metsässä

Kiire. Stressi. Vatsa oireilee. Iho oireilee. Olen kärttyisä. Ärtynyt. Väsynyt. Äksyilen. Bloggaaminen on (taas) jäänyt, vaikka niin kovasti siitä pidänkin. En vaan ole jaksanut. Kevät vei mehut, eikä vähiten pitkän, harmaan ja kylmän jakson vuoksi. Aggressioita on tullut purettua tietokonepeleihin – ja nyt viime aikoina lenkkipolulle. Pisteet jälkimmäisestä.

Nyt säiden lämmettyä olen ikäänkuin löytänyt luonnon uudelleen. Lenkkipolut kutsuvat ja askel vetää väkisinkin läheisen järven rannalle ja sitä ympäröiviin metsiin. Talven jäljiltä täysin rapakunnossa oleva punkero painelee nyt pitkin pöheikköjä niin, että pois alta vaan risut ja männynkävyt!

Tyyni ilta

Jos tällaisissa maisemissa ei sielu lepää ja mieli rauhoitu, niin ei sitten missään. Kaiken kiireen ja stressin keskellä sitä nyt vaan kaipaa luontoa. Kaipaa rauhaa ja rentoutumista. Parhaiten aivot nollautuisivat ehkä jossain kaukana poissa, mutta ensihätään käyvät kyllä nämä omatkin maisemat aivan mainiosti. Ilmassa on toivoa ja teekuppi puoliksi täynnä.

Järven rannalla

Kaikki varmasti tietävät, etten ole erityisemmin kesäihminen, mutta jotain maagista siinä on, kun lämpömittari kipuaa 20 asteen korville ja edessä siintää sininen järvenselkä. Tästä imetään voimaa, energiaa ja rauhaa. Ne tulevat tarpeeseen.

Mitäpäs, jos nyt vaan otettaisiin vähän aikaa… itselle?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s